Siveltimen takana

Olen Tiina, itseoppinut luovan ilmaisun taiteilija, ratkaisukeskeinen taideterapiaohjaaja, neuropsykiatrinen valmentaja-( valmis -26).  Kuvailen itseäni luovan ilmaisun taiteilijaksi, koska se pitää sisällään niin monta eri tapaa ilmaista itseään, jossa minulla vahvinta on kuvataide, mutta myös muut ilmaisun keinot ovat lähellä sydäntäni. Minulla on suuri syli täynnä rakkautta ja iloa. Onnellisuus ja elämänilo kuljettaa läpi kokemusten, ja jokainen kompastuskivi on tehty ylitettäväksi.

Olen syntynyt 1972 Riihimäellä. Kotipaikkani on Lopella, ihanan luonnon keskellä.

Luovuuteni on näyttäytynyt elämässäni jo lapsuusvuosistani alkaen. Ensin musiikillisesti ja kirjoittaen ja myöhemmin kuvataiteen merkeissä. Välissä taide kuitenkin uinui. Tuli perheen perustamista ja elämä kuljetti minne halusi. Sitten jossain vaiheessa uusperheen myötä kuvataide heräsi uudelleen. Voi sanoa, että maalasin yöt ja päivät, minkä työt silloin vain antoivat myöten.

Toimin myös uurnataiteilijana yhteisessä yrityksessämme puolisoni kanssa. Valmistimme puusta tuhkauurnia, ja tein niihin taidemaalaukset. Näitä teimme tilauksesta hautaustoimistoille sekä yksityisille, jotka halusivat ihan omanlaisen kuvan uurnaan. Valitettavasti yrityksemme loppui pandemian myötä. Mutta taiteeni jatkoi kuitenkin elämistään. Silloin minulla oli oma pieni yritys, jolloin maalasin myös laseja taulujen lisäksi. Lasimaalaus on ja pysyy mukanani, ja joskus muiden töiden ohessa niitä saattaa syntyä paljonkin. Äitini oli aikoinaan silkkipainossa töissä ja hän maalasi lasipulloja. Isäni teki työuransa Riihimäen lasitehtaalla. Ehkä tämä yhdistelmä sai jotakin peruuttamatonta aikaiseksi.

Olen myös intohimoinen kirjoittaja. Oma kirja on haaveena, ja käsikirjoituskin on jo aika pitkällä. Kirjoituksissa ovat mielikuvitus ja huumori vahvasti mukana. Kirjoitan, kun on aikaa ja kun ideoita on niin paljon, että ne on pakko purkaa teksteiksi.

Taide ja luovuus, on minulle yhtä kuin hengittämistä. Niiden avulla olen monta ikävää asiaa elämässäni selättänyt, saanut kokea iloa onnistumisista, sekä löytänyt itsestäni valtavasti uusia puolia ja rohkeutta! Taide antaa mahdollisuuden purkaa tunteita ilman sanoja, se antaa välineen keskustelulle ja itsetutkiskelulle.

Työurani olen tehnyt terveydenhoitoalalla, ikäihmisten hoivassa. Työ on antoisaa ja rikasta, mutta reumasairauteni myötä siitä tuli miltei mahdotonta. Niinpä pääsin osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Sen avulla uskalsin lähteä vielä kerran tekemään haaveistani totta. Kouluttauduin Ratkaisukeskeiseksi taideterapiaohjaajaksi, ja tuo matka näytti minulle sen suunnan, jota nyt haluan kulkea. Löysin uusia vahvuuksia itsestäni, rohkeutta tulla taiteeni kanssa pois piilosta. Taide ja hyvinvointi kulkevat vahvasti käsikädessä, ja jos oikein tarkkaan katsomme ympärillemme, me tarvitsemme niitä molempia.

Olen neljän lapsen äiti ja kolmen lapsen mummu. Ne ovat elämäni suurimmat ja arvokkaimmat taideteokseni. Eikä mikään muu ole elämässäni niin tärkeää. Saan tukea perheeltäni, lapsilta ja puolisolta ihan kaikessa mitä ikinä teenkin.

Tervetuloa mukaan matkalle, jossa taide kuuluu ihan kaikille!

Siveltimen takaa,